Kurikassa ja Jurvassa kokoontui kummassakin kurssiryhmä innokkaita ja tiedonhaluisia ”oppilaita”, jotka halusivat oppia tuntemaan villiyrttejä. Nokkonen oli toki tuttu ja myös jonkin verran se, miten sitä voi hyödyntää. Entä voikukka tai siankärsämö? Mitä niistä voisi tehdä? Lapsena moni oli maistellut kirpeää suolaheinää ja ketunleipää eli käenkaalia. Kuinka ne sopisivat ruoanlaittoon? Kukkapenkin vihattu rikkaruoho, vuohenputki, osoittautuikin olevan hyvin hyödyllinen ja maukas villivihannes. Viehättävä poimulehti, jonka lehden tyvessä aamuisin kiiltää kastepisara, ”keijukaisten juoma”, antaakin erinomaisesti makua vihersalaattiin ja -levitteeseen. Monista kasveista opittiin ihan uusia piirteitä ja tapoja käyttää ja tulipa tutuiksi ennestään ihan ohitetut kasvit ja se, miten niitä saattaa hyödyntää. Tehtiin kummankin ryhmän kanssa yhtenä iltana retki maastoon ja kerättiin koppaan hyödyllisiä kasveja. Melkein kaikille tuli uutena tuttavuutena ainakin karhunputki, herkullinen syötävä i