Siirry pääsisältöön

Villiä ja vihreää

Kurikassa ja Jurvassa kokoontui kummassakin kurssiryhmä innokkaita ja tiedonhaluisia ”oppilaita”, jotka halusivat oppia tuntemaan villiyrttejä. Nokkonen oli toki tuttu ja myös jonkin verran se, miten sitä voi hyödyntää. Entä voikukka tai siankärsämö? Mitä niistä voisi tehdä? Lapsena moni oli maistellut kirpeää suolaheinää ja ketunleipää eli käenkaalia. Kuinka ne sopisivat ruoanlaittoon? Kukkapenkin vihattu rikkaruoho, vuohenputki, osoittautuikin olevan hyvin hyödyllinen ja maukas villivihannes. Viehättävä poimulehti, jonka lehden tyvessä aamuisin kiiltää kastepisara, ”keijukaisten juoma”, antaakin erinomaisesti makua vihersalaattiin ja -levitteeseen.


Monista kasveista opittiin ihan uusia piirteitä ja tapoja käyttää ja tulipa tutuiksi ennestään ihan ohitetut kasvit ja se, miten niitä saattaa hyödyntää. Tehtiin kummankin ryhmän kanssa yhtenä iltana retki maastoon ja kerättiin koppaan hyödyllisiä kasveja. Melkein kaikille tuli uutena tuttavuutena ainakin karhunputki, herkullinen syötävä ihan sellaisenaan pienenä versona. Kurikassa Jyllinkosken maisemissa ihasteltiin myös muita kuin ruoanlaittoon soveltuvia, vähän harvinaisempiakin jokivarren luonnossa esiintyviä kaunokaisia, kuten keväinen pirteänkeltainen linnunsilmä tai myöhemmin huumaavasti kukkiva rohtovirmajuuri. Jurvassa Säläisjärven frisbeegolfradan tuntumassa törmäsimme todelliseen ”aarteeseen” - koko rinne pursusi vuohenputkea ja nokkosta. Saatiin kaikille kuivattavaa talveksi ja myös raaka-ainetta aterian valmistamiseen kolmantena kurssipäivänä.

Korkealta löytyivät parhaimmat nokkoset. Kuva Suvi Veijalainen.

Yhtenä iltana Paulaharjun koulun opetuskeittiössä kokattiin kolmen ruokalajin ateria villiyrteistä. Opettaja oli koonnut reseptivihkosen ja siitä valittiin, mitä tehdään. Kurssilaiset osoittautuivat taitureiksi, alkuruoaksi nokkoskeittoa ja nokkossämpylöitä. Lisukkeina erilaisia villiyrttilevitteitä ja -salaattia. Pääruoaksi vuohenputkipiirakkaa, jälkiruoaksi villiä ja vihreää smoothieta.

Nokkoskeittoa tulossa. Kuva Suvi Veijalainen.


Seuraavana iltana Jurvassa, yhtenäiskoulun opetuskeittiössä, saivat kurssilaiset tehdä hieman samanlaisen menun, paitsi että jälkiruoaksi oli kuusenkerkkäsmoothieta. Kummallakin kurssilla osanottajat olivat oikeastaan hieman yllättyneitä, tokikin ihan iloisesti, että villiyrteistä saattoi saada niin maittavaa ruokaa. Täytyy sanoa, että ruoanlaittajat olivat myös ihanan ennakkoluulottomia ja ennen kaikkea taitavia ja rohkeita maustamaan ruokia, niin että saatiin esiin erityiset maut ja vivahteet. Vihreä oli joka ruokalajin väri. Kylläisinä noustiin ruokapöydästä. Saattoipa jäädä myös villejä vinkkejä omaan ruoanlaittoon.


Vihreää ja villiä pestossa, salaatissa ja levitteessä. Kuva Suvi Veijalainen.

Nokkoskeittoa, villiyttistä salaattia sekä -levitettä nokkossämpylöiden kera. Kuva Suvi Veijalainen.

- Suvi Veijalainen


Tilaa kansalaisopiston uutiskirje sähköpostiisi ja saat Sullekki sopiva -blogin jutut aina luettavaksesi: https://uutiskirje.kurikanopisto.fi/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Romanikieli vahva osa identiteettiä

Peräseinäjokelainen Taito Lindeman aloittaa syyskuussa romanikielen opettamisen Kurikan kansalaisopistossa. - Työni ohella olen aktiivisesti mukana myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. Olen tehnyt mm. Itä-Euroopan alueella romanien parissa lähetystyötä ja siellä ihaillut, kuinka he puhuvat aivan arkikielenään romanikieltä. Tämä on herättänyt sydämessäni halua tuoda tätä samaa myös omaan kotimaahani. Taito Lindeman - Olen itse oppinut romanikielen lapsuudenkodissa ja vähän lisäksi myös aikuisenakin, pääasiassa ihan puheen kautta. Isovanhempani, vanhempani ja vanhemmat veljeni puhuivat paljon romanikieltä kun asuin vielä kotona, joten en voinut jäädä osattomaksi. - Huolenani on, että romanikieli on vähentynyt runsaasti. Itse näen että kielemme on vahva osa meidän identiteettiä. Toiveenani on että kieli elpyisi ihan puheen tasolle asti. - Haluaisin rohkaista ja kannustaa opettelemaan sitä, minkä olemme aikojen saatossa saattaneet kadottaa. Esi-isiemme kieli on vahva osa romanikult...

60-vuotiaan Kurikkalan Setlementin lämminhenkinen juhla

Kansalaisopistossa mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, kuntalaisille yhteisöllinen paikka kasvaa ja kehittyä ja tulevaisuudessa arvokkaan tehtävän jatkaminen olivat esiin nousseita teemoja, kun  27.10.2024 juhlittiin Kurikkalan Setlementin 60-vuotisjuhlia. Kurikkalan salin olivat juhlaa varten koristelleet Taidekoulu Tekevän kuvataiteen ja käsityön oppilaat opettajiensa Anne Luoman, Minna Salosen ja Niina Keltamäen johdolla. Kuva: Heidi Pajuluoma Avaussanoissa Kurikkalan Setlementin toiminnanjohtaja Päivi Rantamäki toivotti tervetulleeksi juhlistamaan yhdistystä, joka perustettiin 1964 ensimmäisenä maaseudun setlementtinä tarjoamaan päivähoitoa ja kansalaisopistotoimintaa. Kurikkalan Setlementin toiminta on vuosikymmenten saatossa muuttunut, mutta kansalaisopistotoiminta on säilynyt vuodesta 1965 lähtien. Kurssitoiminta alkoi kansalaisten perustaidoilla (esim. konekirjoitus ja maatalouden verotus) ja nykyäänkin  perustaitojen opetusta on tarjolla kansalaisopistoissa. Kurikka...

Kursseille voi tulla kuka vain - vasta-alkaja tai konkari

Kurikkalainen Anneli Kentta opettaa Kurikan kansalaisopistossa kursseja Nuppilukkolaukut ja -kukkarot sekä Laukut ja reput.  - Ensimmäinen ammattini on ompelija, mutta kun vuosien saatossa ei töitä enää ollut, luin lähihoitajaksi. Työn ohessa opiskelin Suomen Yrittäjäopistossa kädentaidon ohjaajaksi. Monia vuosia olen käynyt kansalaisopiston kursseilla. Minulta kysyttiin vuosi sitten keväällä, jos alkaisin opettamaan Nuppilukkolaukut ja -kukkarot -kurssia .  - Tämän vuoden keväällä kysyttiin, ottaisinko kopin myös Reput ja Laukut -kurssista . Molempiin lupauduin.  - Perheeseeni kuuluu puoliso, lapsia ja lapsenlapsia sekä kääpiövillakoira Rölli. Lapsista 2 asustelee vielä kotona.  - Kursseille voi tulla kuka vain - vasta-alkaja tai konkari - koska malleja on suunniteltu siten, että jokaiselle löytyy jotakin.