Kurikassa ja Jurvassa kokoontui kummassakin kurssiryhmä innokkaita ja tiedonhaluisia ”oppilaita”, jotka halusivat oppia tuntemaan villiyrttejä. Nokkonen oli toki tuttu ja myös jonkin verran se, miten sitä voi hyödyntää. Entä voikukka tai siankärsämö? Mitä niistä voisi tehdä? Lapsena moni oli maistellut kirpeää suolaheinää ja ketunleipää eli käenkaalia. Kuinka ne sopisivat ruoanlaittoon? Kukkapenkin vihattu rikkaruoho, vuohenputki, osoittautuikin olevan hyvin hyödyllinen ja maukas villivihannes. Viehättävä poimulehti, jonka lehden tyvessä aamuisin kiiltää kastepisara, ”keijukaisten juoma”, antaakin erinomaisesti makua vihersalaattiin ja -levitteeseen. Monista kasveista opittiin ihan uusia piirteitä ja tapoja käyttää ja tulipa tutuiksi ennestään ihan ohitetut kasvit ja se, miten niitä saattaa hyödyntää. Tehtiin kummankin ryhmän kanssa yhtenä iltana retki maastoon ja kerättiin koppaan hyödyllisiä kasveja. Melkein kaikille tuli uutena tuttavuutena ainakin karhunputki, herkullinen syötävä i
Käsityökoulu Tekevässä juhlittiin 25.5.2023 jälleen yhden käsityön taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän valmistumista, kun Veera Huhta-Koivisto sai opintonsa valmiiksi. Kesällä 2016 Käsityöpajasta alkaneet opinnot päättyivät nyt, kun 540 tuntia käsityön opintoja on takana. Päätöstilaisuudessa esiteltiin päättötyö: kahden tyynyn, taulun ja pöytäliinan muodostama sisustuskokonaisuus, joka tulee mahdollisesti käyttöön Veeran omaan huoneeseen. Yhdessä opettaja Arja Sivulan kanssa kerrattiin päättötyön työvaiheita. Veera Huhta-Koivisto ja perhostaulu Työn suunnittelu alkoi jo syksyllä aiheen valitsemisella ja erilaisten luonnosten tekemisellä. Pohjaväriä mietittiin tarkoin ja lopulta kuudesta eri värikokeilusta päädyttiin kuvassa nähtävään violettiin. Opettaja Arja Sivula muisteli, että värjäyksenkin aikana sävyä vielä säädettiin juuri oikeanlaiseksi. Veera Huhta-Koivisto värjäsi kankaan laskosvärjäystekniikalla, jossa kangasta taitellaan ja rypistetään elävän pinnan aikaansaamiseksi.