Puutyöverstaalla syntyy paljon muutakin kuin huonekaluja ja käyttöesineitä. Siellä opitaan uutta, jaetaan kokemuksia, autetaan kaveria ja joskus parannetaan maailmaakin kahvikupin äärellä. Kansainvälisenä miestenpäivänä 19. marraskuuta kurkistamme Kurikan kansalaisopiston puutyöverstaalle ja kuulemme kolmen kurssilaisen ajatuksia harrastamisen merkityksestä.
Kurikan kansalaisopistossa opiskelee vuosittain noin 750 miestä ja poikaa. Puutyöt ja muut teknisen alan kurssit kuuluvat heidän suosimiinsa harrastuksiin. Kurssille tullaan oppimaan uusia taitoja, toteuttamaan omia suunnitelmia ja tekemään jotakin konkreettista. Monelle vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin yhdessäolo.
Tämän tietävät Arto Mäkipelto, Jarmo Linjala ja Timo Niemi, jotka ovat löytäneet kansalaisopiston puutyökursseilta paitsi mielekästä tekemistä myös mukavan porukan.
Arto on opetellut bassonsoittoa kansalaisopiston musiikkiryhmässä ja löytänyt nyt uuden harrastuksen Puutyöt-kurssilta. Puuntyöstökoneista hänellä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta, joten aloittaminen jännitti.
– Alkujännityksestäni huolimatta olen saanut oppia yhdessä muiden kanssa puun käsittelyn perustaitoja ja turvallisia työtapoja. Ryhmän hyvä ja kannustava henki on rohkaissut tekemään omien kykyjeni mukaisia töitä, Arto kertoo.
Parhaillaan hän valmistaa kolmelle lapselleen isoisän lahjaa tuleville lapsenlapsille. Työhön liittyy siis myös ajatus sukupolvien jatkumosta.
Arto on ollut työurallaan ja vapaa-ajallaan monella tavalla mukana nuorten harrastustoiminnassa. Hän oli aikanaan perustamassa yläasteikäisten Rockin SM-kilpailuja ja innosti nuoria esiintymistekniikan pariin koulun AV-kerhossa. Myös reserviläistoiminta ja Ukraina-keräysten järjestäminen ovat hänelle tärkeitä tapoja toimia yhteiseksi hyväksi.
Arto uskoo edelleen esimerkin voimaan. Aktiivinen elämäntapa, uuden oppiminen ja muiden tukeminen tuovat hänen mielestään hyvinvointia kaikenikäisille.
Ajatus oli kypsynyt pitkään. Maatilalla kasvaneelle Jarmolle käsillä tekeminen oli tuttua jo lapsuudesta. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt lapsuuden ensimmäinen nikkarointiyritys, jonkinlaisen jakkaran rakentaminen, ja vaarin antama palaute.
– Vaari totesi, että pystyt kyllä parempaan. Eikun itku kurkussa purkamaan ja yrittämään uudelleen. Toiseen kertaan tehty kelpasi, ja sain vaariltani pysyvän ohjeen: kukaan ei koskaan kysy, kauanko työtä on tehty, vaan kuka sen on tehnyt!
Työvuosina nikkaroinnille ei juuri jäänyt aikaa. Eläkkeelle siirtyminen toi vihdoin mahdollisuuden toteuttaa vanhan suunnitelman, mutta samalla se merkitsi suurta muutosta arkeen.
Asiakaspalvelutyössä päivittäiset kohtaamiset työkavereiden ja asiakkaiden kanssa olivat olleet itsestäänselvyys. Eläkkeellä sosiaaliset kontaktit vähenivät. Puutyökurssilta löytyi uudenlaista yhteisöllisyyttä.
– Kurssilla on erinomainen yhteishenki. Keskustelemme toistemme puutöistä, kannustamme ja tarvittaessa autamme toisiamme. Yhdessä tuumaillaan ja välillä parannetaan maailmaakin, varsinkin joskus venähtävällä kaffipaussilla, Jarmo kuvailee.
Jarmo on nyt kolmatta lukukautta mukana. Ensimmäisen vuoden töinä valmistuivat itselle ja vaimolle tuhkauurnat, seuraavaksi koivuiset pirttikalusteet ja porrasjakkara. Tällä hetkellä työn alla on pihalle tuleva koristekaivo, jonka valmistamisessa riittää monenlaisia työvaiheita ja uuden opettelua.
Myöhemmin puusta tuli myös ammatti. Timo työskenteli hirsitaloalalla noin 30 vuotta monenlaisissa tehtävissä valmistuksesta ja pystytyksestä suunnitteluun, johtamiseen ja yrittäjyyteen.
Vaikka puu materiaalina oli tuttu, varsinaiset puusepäntyöt jäivät aikuisvuosina vähemmälle. Kiinnostus ei kuitenkaan kadonnut.
Nyt Timo on kolmatta vuotta kansalaisopiston Puutyöt ja kellot -kurssilla. Verstaalla on syntynyt uusia käyttöesineitä, kuten terassin alastaitettava sivupöytä, istutuspöytä ja saunan porrasaskelma. Myös vanhat huonekalut ja puuesineet ovat saaneet uuden elämän kunnostettuina.
Nykyisessä rakennusalan työssään Timo viettää paljon aikaa tietokoneella, palavereissa ja työmaakäynneillä. Puutyöt tarjoavat arkeen jotakin aivan muuta.
– Kurssin puutyöt ovat erilaista, käsillä tekemistä. Se mahdollistaa tärkeän vastapainon arjen töille ja sitä kautta edistää hyvinvointia, Timo kertoo.
Hän arvostaa myös mahdollisuutta valmistaa yksilöllisiä esineitä juuri omien tarpeiden ja mittojen mukaan. Kansalaisopiston monipuoliset koneet, työvälineet ja tilat mahdollistavat sellaistenkin suunnitelmien toteuttamisen, joihin kotona ei olisi mahdollisuutta.
Myös Timolle kurssin sosiaalinen puoli on tärkeä.
– Kurssi tarjoaa mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, keskustella ja jakaa kokemuksia yhteisen harrastuksen äärellä.
Kurssin opettaja Teemu Luoma ohjaa osallistujia töiden suunnittelussa, toteutuksessa ja koneiden turvallisessa käytössä. Hänen ammattitaitonsa ja kärsivällinen ohjauksensa saavat miehiltä kiitosta.
Verstaalla syntyy monenlaista: kelloja, koriste-esineitä, huonekaluja, saunan lauteita ja yksilöllisiä käyttöesineitä. Samassa ryhmässä työskentelee eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Osa on tehnyt puutöitä vuosikymmeniä, osa tutustuu työvälineisiin ensimmäistä kertaa.
Yhteinen kiinnostus yhdistää, ja jokainen voi oppia myös toisiltaan.
Kurikan kansalaisopistossa opiskelee vuosittain noin 750 miestä ja poikaa. Puutyöt ja muut teknisen alan kurssit kuuluvat heidän suosimiinsa harrastuksiin. Kurssille tullaan oppimaan uusia taitoja, toteuttamaan omia suunnitelmia ja tekemään jotakin konkreettista. Monelle vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin yhdessäolo.
Tämän tietävät Arto Mäkipelto, Jarmo Linjala ja Timo Niemi, jotka ovat löytäneet kansalaisopiston puutyökursseilta paitsi mielekästä tekemistä myös mukavan porukan.
Uuden oppiminen ei katso ikää
Eläkkeellä oleva liikunnanopettaja Arto Mäkipelto on tottunut kannustamaan muita liikkumaan, harrastamaan ja löytämään omia vahvuuksiaan. Omassa elämässään hän toteuttaa samaa ajatusta. Liikunnan lisäksi harrastuksiin ovat kuuluneet musiikki ja viimeisimpänä puutyöt.Arto on opetellut bassonsoittoa kansalaisopiston musiikkiryhmässä ja löytänyt nyt uuden harrastuksen Puutyöt-kurssilta. Puuntyöstökoneista hänellä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta, joten aloittaminen jännitti.
– Alkujännityksestäni huolimatta olen saanut oppia yhdessä muiden kanssa puun käsittelyn perustaitoja ja turvallisia työtapoja. Ryhmän hyvä ja kannustava henki on rohkaissut tekemään omien kykyjeni mukaisia töitä, Arto kertoo.
Parhaillaan hän valmistaa kolmelle lapselleen isoisän lahjaa tuleville lapsenlapsille. Työhön liittyy siis myös ajatus sukupolvien jatkumosta.
![]() |
| Arto (vas.) ja opettaja Teemu Luoma pohtivat yhdessä keinuhevosen osien liitosratkaisua. |
Arto on ollut työurallaan ja vapaa-ajallaan monella tavalla mukana nuorten harrastustoiminnassa. Hän oli aikanaan perustamassa yläasteikäisten Rockin SM-kilpailuja ja innosti nuoria esiintymistekniikan pariin koulun AV-kerhossa. Myös reserviläistoiminta ja Ukraina-keräysten järjestäminen ovat hänelle tärkeitä tapoja toimia yhteiseksi hyväksi.
Arto uskoo edelleen esimerkin voimaan. Aktiivinen elämäntapa, uuden oppiminen ja muiden tukeminen tuovat hänen mielestään hyvinvointia kaikenikäisille.
Eläkkeellä on aikaa toteuttaa vanha suunnitelma
Jarmo Linjala puolestaan tiesi jo hyvissä ajoin ennen eläkkeelle jäämistään, mitä aikoo tehdä työuran päätyttyä: ilmoittautua kansalaisopiston puutyökurssille.Ajatus oli kypsynyt pitkään. Maatilalla kasvaneelle Jarmolle käsillä tekeminen oli tuttua jo lapsuudesta. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt lapsuuden ensimmäinen nikkarointiyritys, jonkinlaisen jakkaran rakentaminen, ja vaarin antama palaute.
– Vaari totesi, että pystyt kyllä parempaan. Eikun itku kurkussa purkamaan ja yrittämään uudelleen. Toiseen kertaan tehty kelpasi, ja sain vaariltani pysyvän ohjeen: kukaan ei koskaan kysy, kauanko työtä on tehty, vaan kuka sen on tehnyt!
Työvuosina nikkaroinnille ei juuri jäänyt aikaa. Eläkkeelle siirtyminen toi vihdoin mahdollisuuden toteuttaa vanhan suunnitelman, mutta samalla se merkitsi suurta muutosta arkeen.
Asiakaspalvelutyössä päivittäiset kohtaamiset työkavereiden ja asiakkaiden kanssa olivat olleet itsestäänselvyys. Eläkkeellä sosiaaliset kontaktit vähenivät. Puutyökurssilta löytyi uudenlaista yhteisöllisyyttä.
– Kurssilla on erinomainen yhteishenki. Keskustelemme toistemme puutöistä, kannustamme ja tarvittaessa autamme toisiamme. Yhdessä tuumaillaan ja välillä parannetaan maailmaakin, varsinkin joskus venähtävällä kaffipaussilla, Jarmo kuvailee.
Jarmo on nyt kolmatta lukukautta mukana. Ensimmäisen vuoden töinä valmistuivat itselle ja vaimolle tuhkauurnat, seuraavaksi koivuiset pirttikalusteet ja porrasjakkara. Tällä hetkellä työn alla on pihalle tuleva koristekaivo, jonka valmistamisessa riittää monenlaisia työvaiheita ja uuden opettelua.
![]() |
| Jarmo valmistamassa koristepihakaivon runkoa. |
Käsillä tekeminen tuo vastapainoa työelämään
Timo Niemelle puu on tuttu materiaali jo lapsuudesta. Kotona liiverissä oli höyläpenkki, jonka äärellä syntyi monenlaisia puuesineitä sen ajan vaatimattomilla käsityökaluilla.Myöhemmin puusta tuli myös ammatti. Timo työskenteli hirsitaloalalla noin 30 vuotta monenlaisissa tehtävissä valmistuksesta ja pystytyksestä suunnitteluun, johtamiseen ja yrittäjyyteen.
Vaikka puu materiaalina oli tuttu, varsinaiset puusepäntyöt jäivät aikuisvuosina vähemmälle. Kiinnostus ei kuitenkaan kadonnut.
Nyt Timo on kolmatta vuotta kansalaisopiston Puutyöt ja kellot -kurssilla. Verstaalla on syntynyt uusia käyttöesineitä, kuten terassin alastaitettava sivupöytä, istutuspöytä ja saunan porrasaskelma. Myös vanhat huonekalut ja puuesineet ovat saaneet uuden elämän kunnostettuina.
Nykyisessä rakennusalan työssään Timo viettää paljon aikaa tietokoneella, palavereissa ja työmaakäynneillä. Puutyöt tarjoavat arkeen jotakin aivan muuta.
– Kurssin puutyöt ovat erilaista, käsillä tekemistä. Se mahdollistaa tärkeän vastapainon arjen töille ja sitä kautta edistää hyvinvointia, Timo kertoo.
Hän arvostaa myös mahdollisuutta valmistaa yksilöllisiä esineitä juuri omien tarpeiden ja mittojen mukaan. Kansalaisopiston monipuoliset koneet, työvälineet ja tilat mahdollistavat sellaistenkin suunnitelmien toteuttamisen, joihin kotona ei olisi mahdollisuutta.
Myös Timolle kurssin sosiaalinen puoli on tärkeä.
– Kurssi tarjoaa mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, keskustella ja jakaa kokemuksia yhteisen harrastuksen äärellä.
Verstaalla jokainen tekee omannäköistään
Kolmen miehen kokemuksissa toistuu sama ajatus: puutyökurssilla jokainen saa tehdä omia töitään omien taitojensa ja kiinnostuksensa mukaan, mutta kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.Kurssin opettaja Teemu Luoma ohjaa osallistujia töiden suunnittelussa, toteutuksessa ja koneiden turvallisessa käytössä. Hänen ammattitaitonsa ja kärsivällinen ohjauksensa saavat miehiltä kiitosta.
Verstaalla syntyy monenlaista: kelloja, koriste-esineitä, huonekaluja, saunan lauteita ja yksilöllisiä käyttöesineitä. Samassa ryhmässä työskentelee eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Osa on tehnyt puutöitä vuosikymmeniä, osa tutustuu työvälineisiin ensimmäistä kertaa.
Yhteinen kiinnostus yhdistää, ja jokainen voi oppia myös toisiltaan.
Tulevaisuus kuuluu kaikille
Kansainvälisen miestenpäivän vuoden 2026 teema on The Future Is Everyone – Tulevaisuus kuuluu kaikille. Teema muistuttaa siitä, että hyvää tulevaisuutta rakennetaan yhdessä ja jokaisella on mahdollisuus olla siinä mukana.
Arton, Jarmon ja Timon tarinat osoittavat, kuinka tärkeää on, että eri elämäntilanteissa ja eri ikäisinä löytyy mahdollisuuksia oppia, osallistua ja kuulua joukkoon.
Harrastus voi tuoda eläkepäiviin uusia ihmissuhteita, tarjota työikäiselle vastapainoa arkeen tai rohkaista kokeilemaan jotakin aivan uutta. Samalla syntyy onnistumisen kokemuksia, ystävyyttä ja iloa omasta osaamisesta.
Kaikki kolme miestä toivovat, että myös nuoremmat löytäisivät tiensä kansalaisopiston kursseille. Mukaan ovat tervetulleita kaikki sukupuolesta ja aiemmasta osaamisesta riippumatta.
Arto kiteyttää rohkaisun:
– Ennakkoluulot kannattaa unohtaa, sillä hyvässä seurassa omana itsenään yhdessä tekeminen tuo iloa arkeen ja luo yhteenkuuluvuutta.
Ja ehkä juuri siinä onkin harrastamisen tärkein anti. Verstaalta lähtee kotiin valmiita esineitä, mutta mukana kulkee myös jotakin, mitä ei voi sahata, höylätä tai hioa: tunne siitä, että kuuluu porukkaan.
Arton, Jarmon ja Timon tarinat osoittavat, kuinka tärkeää on, että eri elämäntilanteissa ja eri ikäisinä löytyy mahdollisuuksia oppia, osallistua ja kuulua joukkoon.
Harrastus voi tuoda eläkepäiviin uusia ihmissuhteita, tarjota työikäiselle vastapainoa arkeen tai rohkaista kokeilemaan jotakin aivan uutta. Samalla syntyy onnistumisen kokemuksia, ystävyyttä ja iloa omasta osaamisesta.
Kaikki kolme miestä toivovat, että myös nuoremmat löytäisivät tiensä kansalaisopiston kursseille. Mukaan ovat tervetulleita kaikki sukupuolesta ja aiemmasta osaamisesta riippumatta.
Arto kiteyttää rohkaisun:
– Ennakkoluulot kannattaa unohtaa, sillä hyvässä seurassa omana itsenään yhdessä tekeminen tuo iloa arkeen ja luo yhteenkuuluvuutta.
Ja ehkä juuri siinä onkin harrastamisen tärkein anti. Verstaalta lähtee kotiin valmiita esineitä, mutta mukana kulkee myös jotakin, mitä ei voi sahata, höylätä tai hioa: tunne siitä, että kuuluu porukkaan.
PS. Jos haluat tutustua lyhyemmin puu- ja/tai metallityön tekemiseen, tarjolla on keväällä kahden viikonlopun kurssi Puu- ja metallityö kässäviikonloput.
Haastattelut: Teemu Luoma



Kommentit
Lähetä kommentti