Toisen roska on toisen aarre – kahvipussikursseilla kestävä kehitys on paljon muutakin kuin kierrätystä

Tyhjistä kahvipusseista syntyy taitavissa käsissä kasseja, koreja ja muita käyttöesineitä. Kurikan kansalaisopiston kahvipussikursseilla ei kuitenkaan kierrätetä vain materiaaleja, vaan vaalitaan myös vanhoja käsityötaitoja, opitaan uutta ja rakennetaan yhteisöllisyyttä. Opettaja Annikki Välikorpi kertoo, miten kestävän kehityksen eri ulottuvuudet näkyvät kurssien arjessa.

Kahvipussista uudeksi käyttöesineeksi

Kauppakassi, puunkantokori, käsilaukku tai säilytysrasia. Kaikki nämä voivat saada alkunsa tyhjästä kahvipussista. Kahvipusseista punotaan myös koristeita ja koruja, ja vain mielikuvitus asettaa rajoja sille, mitä materiaalista voi valmistaa.

Syksyn 2025 Joulupajassa oli mahdollista punoa joulukori.

– Kurssin motto voisikin olla: "Toisen roska on toisen aarre", kahvipussitöiden opettaja Annikki Välikorpi toteaa.

Yhteen työhön saatetaan tarvita satoja kahvipusseja. Niiden kerääminen onkin tärkeä osa harrastusta. Kansalaisopisto saa tyhjiä kahvipusseja lahjoituksina, ja myös kurssilaisilla on omat verkostonsa, joiden kautta materiaalia kertyy.

Kahvipussien kerääminen yhdistää ihmisiä myös kurssien ulkopuolella. Moni kerää pusseja talteen tuttavalleen tai lahjoittaa niitä opiston käyttöön. Nämä kierrättäjät saavat punojilta paljon kiitosta vaivannäöstään.

Annikki Välikorpi, valmis kori ja lisää materiaalia

Vaikka kahvipussi on käsityömateriaalina ilmainen, sen valmistelu punontakuntoon vaatii paljon työtä. Materiaalia myös arvostetaan ja se pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkasti. Tietyt kahvipussit ovat punojien keskuudessa erityisen haluttuja.

Vanha käsityötaito elää ja uudistuu

Kahvipussipunonta on myös esimerkki käsityöperinteen säilymisestä ja uudistumisesta. Alun perin kahvipusseja punottiin samoilla tekniikoilla kuin tuohta. Nykyisin käytössä on monia erilaisia punontatekniikoita, ja harrastajat kehittävät jatkuvasti uusia tapoja toteuttaa töitään.

Annikin mukaan käsityötaidon ylläpitäminen, uuden oppiminen ja omien oivallusten tekeminen ovat kurssien keskeisiä tavoitteita.

Erityistä iloa tuottaa se, kun punoja onnistuu suunnittelemaan ja toteuttamaan oman kuvionsa. Valmiilla työllä on tekijälleen arvoa, jota ei voi mitata pelkästään materiaalin hinnalla.

Kahvipussikassi ja kaunis kuviointi

Kurikan kansalaisopistossa järjestetään kolme kahvipussikurssia, kaksi Kurikassa ja yksi Jalasjärvellä. Kurssit ovat hyvin suosittuja ja täyttyvät usein lähes heti ilmoittautumisen alettua.

Mukana on paljon kokeneita punojia, mutta joka vuosi joukkoon saadaan myös uusia harrastajia. Annikki ilahtuu erityisesti silloin, kun mukaan tulee nuorempia osallistujia. Näin käsityötaidot ja punontaperinne siirtyvät myös seuraaville sukupolville.

Yhdessä oppiminen on osa kestävyyttä

Kahvipussikursseilla kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus näkyy ennen kaikkea yhdessä tekemisessä ja toisten arvostamisessa.

Annikki käy jokaisen kurssin alussa läpi turvallisemman tilan periaatteet. Tavoitteena on, että jokainen voi osallistua omana itsenään ja tuntea olevansa tervetullut riippumatta aikaisemmasta osaamisestaan.

– Jokainen kurssilainen on samanarvoinen, oli sitten kyseessä kokenut tai aloitteleva punoja, Annikki korostaa.

Opettaja ohjaa ja tuo kursseille uusia taitoja, mutta oppiminen ei tapahdu vain opettajalta opiskelijalle. Kokeneemmat punojat neuvovat aloittelijoita, kurssilaiset jakavat vinkkejä keskenään ja toisten töitä ihastellaan avoimesti.

Monelle osallistujalle kurssi on paljon muutakin kuin käsityöharrastus. Se tarjoaa mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, solmia ystävyyssuhteita ja viettää aikaa saman kiinnostuksenkohteen jakavien ihmisten seurassa.

Yhteydenpito jatkuu myös kurssikertojen välillä, sillä jokaisella ryhmällä on oma sosiaalisen median keskusteluryhmänsä.

Ja tietenkin kahvipussikurssin henkeen kuuluu yhteinen kahvihetki.

– Taas saadaan yksi tyhjä kahvipussi lisää, Annikki muistuttaa pilke silmäkulmassa.

Yhteinen harrastus vie myös uusiin paikkoihin

Yksi Annikin mieleenpainuvimmista kokemuksista on ollut kurssilaisten itse järjestämä tutustumisretki Meiran paahtimolle.

Meiran paahtimon retkeläiset

Ajatus retkestä syntyi halusta nähdä, miten kahvi oikein päätyy niihin pusseihin, joista kurssilaiset valmistavat käsitöitään.

Retki onnistui hienosti ja vahvisti entisestään ryhmän yhteishenkeä. Yhteinen kiinnostuksenkohde oli vienyt harrastajat aivan uudenlaisen kokemuksen äärelle.

Kahvipussikurssit osoittavat, miten monella tavalla kestävä kehitys voi toteutua tavallisessa harrastustoiminnassa. Käytöstä poistettu materiaali saa uuden elämän, perinteiset kädentaidot säilyvät ja kehittyvät, ja samalla syntyy uusia ihmissuhteita sekä oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.

Pienistä teoista ja yhdessä tekemisestä rakentuu jotain paljon suurempaa kuin yksittäinen kahvipussikassi.