Kurikkalaislähtöinen kädentaitojen opettaja Riitta Koskinen opettaa Kurikan kansalaisopistossa tällä hetkellä Kudonta ja käsityö -kursseilla sekä lyhyillä kranssien, kynttilöiden ja korttien valmistamisen kursseilla. Tarjolla oli syksyllä myös Kangaspuilla kutomisen perusteita -kurssi, joka on laadittu osaamisperusteiseksi siten, että halutessaan opiskelija voi saada siitä opintopisteitä.
Riitta on ahkera käsitöiden tekijä itsekin. - Päivitän omilla käsitöilläni @rullaliisa Instagram-tiliä ja nautin käsityösohvani idearikkaudesta. Kerron myös Kurikan kansalaisopiston Facebook-tilillä kädentaitoryhmieni kuulumisia pari kertaa kuukaudessa.
- Kurikan kansalaisopiston lisäksi opetan Kauhajoen kansalaisopistoissa ja opettaminen on tällä hetkellä ainoa työni. Koska nyt on joulutauko, käytän aikani opiskeluun ja käsitöihin. Aloitin elokuussa Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot, ja nyt aion kiriä opintojani ja kutoa itse omilla kangaspuilla.
- 1980-luvulla, kun olin itse vielä yläasteella, käsitöiden opetus omalla kohdallani ei kiinnostanut ollenkaan. Nyt kun koen olevani tekstiilialan ammattilainen, olen pohtinut, miksi ne eivät kiinnostaneet. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä silloin opetussuunnitelman mukaan tehdyt käsityöt olivat liikaa mallin mukaan tehtyjä, kankaat ja langat liian haastavia käsitellä tai nuoren ihmisen mielestä ne eivät ylipäätään kiinnostaneet.
- Tänä päivänä on mahdollisuus käyttää hyväksi teknisiä apuvälineitä ja tietoa voi hankkia ja jakaa vaikka millaisilla välineillä. Minulla on esimerkiksi pitkillä kädentaidon kursseilla ja käpykranssikursseilla ollut jo pitkään käytössä WhatsApp-ryhmät, joissa juttu luistaa, kuvia jaetaan ja iloinen fiilis sen kuin vain lisääntyy. Mikäli kaikissa kansalaisopistojen tiloissa olisi mahdollisuus käyttää verkkoa apuna, näyttäisin videoita ja kuvia tehdyistä töistä, opettaisin tekniikan ja sen jälkeen käytettäisiin luonnon kaunista värimaailmaa hyväksi ja suunniteltaisiin kurssilaisille heidän kiinnostuksensa mukaisia töitä. WhatsApp-ryhmien avulla tämä onnistuu kuitenkin.
- Ryhmissäni jokainen saa olla omanlaisensa, tehdä omanlaisiaan töitä ja jokainen saa apua tekniseen toteutukseen. Maailma on kuvia, videoita ja kankaankudonnan lehdet malleja täynnä. Niitä voimme hyödyntää tekniikan opettelussa. Valmiita malleja voi tekijänoikeuksia kunnioittaen valmistaa itselleen tai lahjaksi. Tarkoitukseni on innostaa ja ohjata oikeisiin työtapoihin, mutta myös hyväksyä erilaiset työtavat. Tärkeintä on ymmärtää, miksi tekee ja mitä tekee sekä kuinka voi korjata, mikäli on tehnyt jonkin teknisen virheen. Kankaan rakentamisessa alasidonnan tekeminenkään, kansanomaisesti sanottuna polkusten sitominen, ei ole vaikeaa, kunhan vain opettelee perusasiat, ymmärtää ja noudattaa niitä.
- Toivon, että jossain vaiheessa voin käyttää työtehtävissäni enemmän tradenomikoulutukseni oppeja, mutta kansalaisopiston kädentaitojen opetustyö on minulle sekä toimeentulo että ystävien tapaamishetki. Vaikka matkat kotoani Kuortaneelta kurssipaikalle ja takaisin ovat pitkiä, on ystävien tapaamiset ja heidän kanssaan käsityön ilon jakamiset viikon huippuhetkiä.
- Ilmajoella oli innostavat opettajat ja kivat koulukaverit, joten viihdyin siellä kolme vuotta ja valmistuin kudonnan artesaaniksi Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1989. Opettajani Riikka Peltoniemi halusi minun jatkavan opiskelujani Hämeenlinnassa Wetterhoffilla, hän halusi minun opiskelevan käsitöiden opettajaksi. Olin itse kuitenkin jollain tavalla peloissani siitä, etten hallitsisi riittävästi taiteellisia aineita, kun en osannut piirtää.
- Hakeuduin Riihimäelle, Valtion askartelunohjaajaopistoon. Hakijoita oli silloin yli 650, ja 32 otettiin sisään. Pääsin sisään ensiyrittämällä ja valmistuin ylemmältä opistotasolta askartelunohjaajaksi jouluna 1991. Valmistuin syvän laman keskelle, enkä saanut heti töitä.
- Vuosituhannen vaihteessa lähdin hetkeksi Siikaisiin käsityökeskuksen neuvojaksi, josta kuitenkin palasin pian kotikonnuille ja päädyin lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi ompelimon työnjohtajaksi läheiseen tekstiilitehtaaseen. Vuonna 2014 palasin Kurikan kansalaisopistoon tuntiopettajaksi, ja aloin viimeinkin opettaa kankaankudontaa parissa ryhmässä. Muutettuani Kuortaneelle kuusi vuotta sitten opetin pari vuotta kankaankudontaa ja muita käsitöitä myös Järvi-Pohjanmaan kansalaisopistossa. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ohjata ja innostaa heitä kädentaitoihin. Kylätalot ovat sympaattisia ja niissä toimivista kurssilaisista/kyläläisistä on tullut myös ystäviäni. Tällä hetkellä opetan Myllykylän ja Mietaan kudonta- ja käsityöryhmissä erilaisia kädentaitoja, pääasiassa kankaankudontaa.
- Vuosi sitten valmistuin liiketalouden tradenomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Opinnäytetyöni valmistumisvaiheessa toimin Teuvan ja Kauhajoen kansalaisopiston yhdistymishankkeessa koulutussuunnittelijana työtehtävissä, ja totta kai opetin myös Kurikan kansalaisopistossa kudontaa. Viime keväänä sain hyödyntää tradenomikoulutuksessa saamiani oppeja OSPE-tutorina. Osaamisperusteisuus tuli uutena koulutusmuotona kansalaisopistojen toimintaan pari vuotta sitten. Työssäni opastin tuntiopettajia osaamisperusteisesti kuvattujen kurssisuunnitelmien laatimisessa Kurikan, Kauhajoen ja Ilmajoen kansalaisopistoissa. Se oli innostavaa, mielenkiintoista ja haastavaa työtä.
 |
| Kuva Timo Niemelä |
Aikaa pitää jäädä myös ensi vuoden kurssien suunnitteluun. Keväällä jatketaan Myllykylässä ja Mietaalla keskeneräisiä töitä ja suunnitellaan uusia. Keväällä olisi tarkoitus opettaa erilaisten tekniikoiden avulla myös kukkakorttien valmistusta. Vaikka korttien lähettäminen postitse ei ihmisillä niin ajankohtaista nykyään olekaan, niin itsetehty kortti valmistujaisiin ja muihin juhliin on aina hieno juttu. Kauhajoen kansalaisopistossa Teuvalla jatketaan myös kankaankudontaa kahdella eri kylällä ja uutena kokeillaan tilkkutöitä.
- Kansalaisopiston kurssilla on iloisia ihmisiä, opiskelu on edullista ja antoisaa. Olet tervetullut kursseilleni, ohjaan sinua olet sitten vasta-alkaja tai kokenut konkari. Yhdessä olemme enemmän. Kun mietit, mille kurssille ilmoittaudut – ja johonkin mielit, ilmoittaudu heti ja laita kurssipäivät kalenteriisi, ettet niille päiville keksi mitään muuta. Näin varmistat kurssin toteutumisen ja opettajalle mielekkäät kurssisi suunnitteluhetket.
Opetustyöstä toimeentuloa ja ystäviä
- Lähdin opettamaan uudelleen kansalaisopistoon siksi, että kaipasin lasteni aikuistuttua työpäivän jälkeen jotain muuta tekemistä kuin television tuijottamista. Halusin jakaa kurssilaisille omia kädentaidon aineisiin liittyviä taitojani ja tiettyjä tekstiilialan kokemuksen mukanaan tuomia niksejä. |
| Valmiin ripsiliinan päät voi huolitella kolmiaskelsiksakilla. Kuva Riitta Koskinen. |
- 1980-luvulla, kun olin itse vielä yläasteella, käsitöiden opetus omalla kohdallani ei kiinnostanut ollenkaan. Nyt kun koen olevani tekstiilialan ammattilainen, olen pohtinut, miksi ne eivät kiinnostaneet. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä silloin opetussuunnitelman mukaan tehdyt käsityöt olivat liikaa mallin mukaan tehtyjä, kankaat ja langat liian haastavia käsitellä tai nuoren ihmisen mielestä ne eivät ylipäätään kiinnostaneet.
- Tänä päivänä on mahdollisuus käyttää hyväksi teknisiä apuvälineitä ja tietoa voi hankkia ja jakaa vaikka millaisilla välineillä. Minulla on esimerkiksi pitkillä kädentaidon kursseilla ja käpykranssikursseilla ollut jo pitkään käytössä WhatsApp-ryhmät, joissa juttu luistaa, kuvia jaetaan ja iloinen fiilis sen kuin vain lisääntyy. Mikäli kaikissa kansalaisopistojen tiloissa olisi mahdollisuus käyttää verkkoa apuna, näyttäisin videoita ja kuvia tehdyistä töistä, opettaisin tekniikan ja sen jälkeen käytettäisiin luonnon kaunista värimaailmaa hyväksi ja suunniteltaisiin kurssilaisille heidän kiinnostuksensa mukaisia töitä. WhatsApp-ryhmien avulla tämä onnistuu kuitenkin.
 |
| Kransseja tehtiin lokakuussa sekä Kurikassa että Jalasjärvellä. Kuva Riitta Koskinen. |
 |
| Merinolux-langasta tehty kaulahuiviloimi odottaa uutta vuotta ja niisijää Myllykylän kylätalolla. Kuva Riitta Koskinen. |
- Toivon, että jossain vaiheessa voin käyttää työtehtävissäni enemmän tradenomikoulutukseni oppeja, mutta kansalaisopiston kädentaitojen opetustyö on minulle sekä toimeentulo että ystävien tapaamishetki. Vaikka matkat kotoani Kuortaneelta kurssipaikalle ja takaisin ovat pitkiä, on ystävien tapaamiset ja heidän kanssaan käsityön ilon jakamiset viikon huippuhetkiä.
Useita tutkintoja ja mielenkiintoisia töitä
- Minulla on itse asiassa useita ammatillisia tutkintoja. Ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen lähdin vähän kuin vahingossa opiskelemaan kädentaitoja. Luulin silloin meneväni pitämään välivuotta talouskouluun, kun en päässyt fysioterapiakoulutukseen, jonne olisin halunnut. Päätin opetella keittämään ja leipomaan. Vaan enpäs löytänytkään kyseisestä koulusta isoja kattiloita. Löysin ison salin, joka oli täynnä kangaspuita, toisessa salissa oli paljon ompelukoneita ja toisessa päässä oppilaitosta sijaitsivat metallityö- ja puutyöverstaat. Päädyin siis Ilmajoen kotiteollisuuskouluun, ja vieläpä peruskoulupohjaiselle linjalle.- Ilmajoella oli innostavat opettajat ja kivat koulukaverit, joten viihdyin siellä kolme vuotta ja valmistuin kudonnan artesaaniksi Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1989. Opettajani Riikka Peltoniemi halusi minun jatkavan opiskelujani Hämeenlinnassa Wetterhoffilla, hän halusi minun opiskelevan käsitöiden opettajaksi. Olin itse kuitenkin jollain tavalla peloissani siitä, etten hallitsisi riittävästi taiteellisia aineita, kun en osannut piirtää.
- Hakeuduin Riihimäelle, Valtion askartelunohjaajaopistoon. Hakijoita oli silloin yli 650, ja 32 otettiin sisään. Pääsin sisään ensiyrittämällä ja valmistuin ylemmältä opistotasolta askartelunohjaajaksi jouluna 1991. Valmistuin syvän laman keskelle, enkä saanut heti töitä.
Muistaakseni 1992 aloitin Kurikan, Kauhajoen, Ilmajoen ja Jalasjärven kansalaisopistoissa opettamaan erilaisia askartelutyyppisiä kursseja. Ilmajoella opetin myös kudontaa. Naisille oli tuolloin mm. oma vanerityökurssi, jossa tehtiin koivuvanerista leluja, koristeita ja joitain kotitalouden pienesineitä. Siihen aikaan oli myös parkkinahkatyöt sekä pärekoppien ja puuesineiden koristemaalaus muotia, ja niitä opetin sekä Kurikassa että Kauhajoella. Häävalmisteluihin liittyviä kursseja pidin Kurikassa ja monella eri paikkakunnalla kynttilänvalmistusta. Kurikassa ja Ilmajoella ohjasin myös kädentaitoja mielenterveyskuntoutujille useana vuonna, kerran viikossa.
- Vuosituhannen vaihteessa lähdin hetkeksi Siikaisiin käsityökeskuksen neuvojaksi, josta kuitenkin palasin pian kotikonnuille ja päädyin lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi ompelimon työnjohtajaksi läheiseen tekstiilitehtaaseen. Vuonna 2014 palasin Kurikan kansalaisopistoon tuntiopettajaksi, ja aloin viimeinkin opettaa kankaankudontaa parissa ryhmässä. Muutettuani Kuortaneelle kuusi vuotta sitten opetin pari vuotta kankaankudontaa ja muita käsitöitä myös Järvi-Pohjanmaan kansalaisopistossa. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ohjata ja innostaa heitä kädentaitoihin. Kylätalot ovat sympaattisia ja niissä toimivista kurssilaisista/kyläläisistä on tullut myös ystäviäni. Tällä hetkellä opetan Myllykylän ja Mietaan kudonta- ja käsityöryhmissä erilaisia kädentaitoja, pääasiassa kankaankudontaa.
 |
| Syksyllä opeteltiin myös virkkaamaan isoäidinpyöröjä. Kuva Riitta Koskinen. |
- Vuosi sitten valmistuin liiketalouden tradenomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Opinnäytetyöni valmistumisvaiheessa toimin Teuvan ja Kauhajoen kansalaisopiston yhdistymishankkeessa koulutussuunnittelijana työtehtävissä, ja totta kai opetin myös Kurikan kansalaisopistossa kudontaa. Viime keväänä sain hyödyntää tradenomikoulutuksessa saamiani oppeja OSPE-tutorina. Osaamisperusteisuus tuli uutena koulutusmuotona kansalaisopistojen toimintaan pari vuotta sitten. Työssäni opastin tuntiopettajia osaamisperusteisesti kuvattujen kurssisuunnitelmien laatimisessa Kurikan, Kauhajoen ja Ilmajoen kansalaisopistoissa. Se oli innostavaa, mielenkiintoista ja haastavaa työtä.
Kommentit
Lähetä kommentti