Suomen kielessä ilmaistaan paljon asioita lisäämällä sanan loppuun päätteitä. Opettaja Aneta Mihaylova. Kuva: Aurora Ruusunen. |
”Oi, suomen kieli on niin vaikeaa!”. Tämän kaltaisia huudahduksia sain kuulla ja monestakin suusta. ”On niin vaikeita sanoja, millä niitä muistaa!” Ihailtavan sitkeästi tunneilla kuitenkin opiskeltiin ja opeteltiin lausumaan.
Keskustelimme siitä, kuinka tätä vaikeaa suomen kieltä
voisi oppia kuuntelemalla puhetta eri tilanteissa. Opettaja Anetan mielestä
aiheuttaa ongelmia, kun oppikirjoissa kieli on ”erilaista” kuin kurikkalaisten
puhuttu kieli. Taitaa pohjalainen murre paistaa niin vahvasti läpi
kielenkäytössämme.
Sain kuunnella oikein perusteellisen oppitunnin suomen
kielen astevaihtelusta. Sitä osaamista ilman ei opettajan mukaan voi oppia
kieltä, ei pysty tunnistamaan perusmuotoja eikä opi ymmärtämään kieltä. Oli
vasta peruskurssin kolmas kurssikerta, mutta hienosti opiskelijat jo osasivat tunnistaa
eri taivutukset. Miten nyt menivätkään sanat: parta – parran ja silta - sillan
ja kauppa – kaupat jne.
Keskustelimme opiskelijoiden kanssa, mitä hyötyä suomen
kielen osaamisesta on. Miten työssä tarvitaan kieltä ja
kahvituntikeskusteluihinkin voi vähitellen osallistua. Ahkera suomen kielen
opiskelu auttaa ammatillisten taitojen kehittämisessä ja sitä kautta
arvostuskin nousee. Ideoitiin, miten kurssilaiset voisivat osallistua vaikkapa
kansalaisopiston kädentaitojen kursseille. Niissä yhdessä tehden ja
keskustellen uusia sanoja tarttuisi mieleen.
Uuden kielen opiskelussa kielen kirjoittaminen on yksi opiskeltava seikka. Kuva Aurora Ruusunen. |
Kiitos opettajalle sekä kurssilaisille, kun sain olla
mukana. Paitsi astevaihtelun kertaustuntia sain todeta paljon muutakin – miten
ahkerasti opiskelijat paneutuivat uuden kielen kiemuroihin tietäen, miten sen
oppiminen ja käyttäminen hyödyttäisi sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön
sopeutumisessa.
Suvi Veijalainen
Kommentit
Lähetä kommentti