Siirry pääsisältöön

Soitinrakennus vie mukanaan

Kurikkalainen Tapani Harju opettaa kansalaisopistossa soitinrakennusta. Sunnuntaisin kokoontuu ryhmä sekä päivällä että illalla rakentamaan erilaisia sähkökitaroita ja sähköbassoja. Kursseilla keskitytään Fender-tyylisiin pulttikaulaisiin soittimiin.

Harju on valmistunut Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta soitinrakennuksen linjalta 2014 soitinrakennusartesaaniksi. - Olen aina tykännyt tehdä puutöitä ja musiikkiharrastus alkoi 14-vuotiaana. Kun minusta ei rokkistaraa tullut, niin tässä soitinrakennuksessa yhdistyvät loistavasti molemmat asiat, musiikki ja puutyöt, Harju kertoo.

Tapani Harju kulttuurimatkalla Turussa. Förillä tois puol jokkee.


- Vuonna 2009 menin Jukka Katteluksen pitämälle kurssille Seinäjoen kansalaisopistoon. Ensimmäisestä kerrasta lähtien oli olo että "WAU mitä hommaa! Tuolla ukolla on aivan uskomaton ammattitaito asiaan liittyen. Tuollaista työtä tahtoisin itsekin tehdä." Tässä sitä nyt ollaan, olen tehnyt 8 vuotta opettajan töitä kansalaisopistossa. Päivätyöni teen Seinäjoella metallialan yrityksessä, ja työ opistossa on hyvää vastapainoa tälle.

- Kursseilla olen saanut tutustua uusiin, mahtaviin tyyppeihin ja monesta on tullut itselle tärkeitä ystäviä. Alana tämä on tietysti melko marginaalinen, samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen.

- Rohkeasti mukaan kursseille! Vaikka aina sanonkin, että tervetuloa salatieteiden pariin, niin ei tämä oikeasti ole kuin puutyötä. Samassa oppii esimerkiksi käyttämään maalausruiskua ja kolvia sekä säätämään soittimensa. Kurssini sopivat kaikille, joita puutyö kiinnostaa. Kurssi on ollut kovin miesvaltainen, joten naisetkin ovat hyvin tervetulleita. Pitkä pinna on plussaa. Varoituksena tahtoisin sanoa, että tämä harrastus vie mukanaan.


Tapani Koskisen Telecaster vuodelta 2017. Kuva: Tapani Harju.


Kaulakulman jyrsintää kaarevakantiseen kitaraan. Kuva: Tapani Harju.


Jari Kujanpään Stratocaster 3 tone sunburst -värityksellä. Kuva: Tapani Harju.


Harjun Matin rakentama Beatles-kitara. Kuva: Tapani Harju.


Antti Laineen tenoriukulelet. Kuva: Tapani Harju.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jokainen liikkuu itseään varten

Tarja Nieminen on asunut Etelä-Pohjanmaalla nyt reilun vuoden ajan tehden kansalaisopistoissa tuntiopettajan töitä. Eniten kursseja on tällä hetkellä Kurikan kansalaisopistossa, jossa tarjolla on erilaisia jumppia keskustaajamissa ja kylillä, FasciaMethod-kursseja, paritanssia, soololattareita, senioritanssia ja lasten tanssia niin Jalasjärvellä, Jurvassa kuin Kurikassakin.  Nieminen on opettanut eri kansalais- ja työväenopistoissa (mm. Tampereella ja Ikaalisissa) vuodesta 2005. Ensin hän teki opetustyötä muun työn ohella. Nieminen on syntynyt Tampereella ja sieltä elämä on vienyt eri paikkakunnille. Ennen opettajaksi ryhtymistä hän on ollut töissä mm. keittiöalalla eri kokoisissa ruokaa valmistavissa yksiköissä: Tampereen kouluissa, palvelutalossa ja varuskunnassa. Koulutukseltaan hän on dieettikokki, mutta tanssi on kuulunut hänen elämäänsä keskikoulusta lähtien. Tie tuntiopettajaksi sai alkunsa vähän "varkain", kun hän muutti Tampereelta paikkakunnalle, jossa ei ollut itse

Luovuutta ja voimautumista

Marja Nivala tuo Jurvaan tarjolle kursseja sanataiteesta ja elämäntaiteesta. - Olen lähtöisin Raahesta ja asunut yli 20 vuotta Jurvassa, josta pääydin meren äärelle Vaasaan. Jurvassa minulla on rakkaita sukulaisia, ystäviä ja paljon muistoja, Marja kertoo. -  Olen aina tuntenut vetoa luovuuden ja taidelähtöisten asioiden pariin. Aiemmin kukkakaupassani sain toteuttaa luovuuttani monella tavalla ja nyt yhteisöohjaajana koen, että luovat ja taidelähtöiset menetelmät ovat ominta aluettani ohjaustyössä. Marja Nivala. Kuva Pasi Puskala. - Tarjoan Kurikan kansalaisopistossa Luova mieli -sanataidekurssia ja Elämäntaide, löytöretki itseesi -kurssia . Elämäntaiteesta on tarjolla myös yhden kerran tutustumiskurssi . Luova mieli -sanataidekurssilla teemme luovuutta vapauttavia kirjoitusharjoituksia, jotka sopivat kaiken tasoisille kirjoittajille. Painopiste on itse kirjoitusprosessissa, ei niinkään lopputuloksessa. Tämänkaltainen lähestymistapa kirjoittamiseen vapauttaa sisäisestä kriitikosta, j