Jalasjärven Ilvesjoella asuva Marianne Hongisto opettaa Kurikan kansalaisopistossa kudontaa tai laajempaa kudonta-, neule- ja virkkausryhmää yhteensä kolmella kurssilla. Hongisto kertoo, että kursseilla mennään eteenpäin kurssilaisten ehdoilla. Se mitä kurssilla oppii ja mitä pääsee kutomaan, on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta ja yhteiseen päätöksentekoon osallistumisesta. Uusien kurssilaisten kanssa lähdetään liikkeelle alkeista ja kädestä pitäen, useimmiten kuitenkin käytännön työn kautta. Vanhoille konkareille on turha opettaa teoriaa vuodesta toiseen, ellei jonkin työn kohdalla ilmene jotakin uutta.
 |
| Marianne Hongisto |
Kudonnassakin virheistä oppii ja ensikertalaisia kannustetaan. Vaikka oma ensimmäinen (tai toinenkaan) tuotos ei olisi ihan konkareiden työn tasoinen, ei kursseilta totaalisia epäonnistumisiakaan muistu Hongiston mieleen. Sekä opettaja että kurssilainen voivat oppia aina uusia tapoja tehdä asioita ja jokainen voi valita itselleen sopivimmat tavat tehdä.
Hongisto on opiskellut ensin kudonnan artesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja sen jälkeen tekstiilialan artenomiksi (AMK) Hämeen ammattikorkeakoulussa Wetterhoffilla. Opiskelujen jälkeen hän on työskennellyt kutojana ja myyjä-sihteerinä Suomen Käsityön Ystävät Oy:ssä. Myöhemmin Hongisto perusti oman yrityksen, jonka puitteissa hän kutoo mattoja. - Kansalaisopistossa opettaminen on mukavaa vastapainoa yksinäiselle työlle omassa yrityksessä. Kursseilla pysyy myös hyvin selvillä uusimmista "trendeistä" kudonnan saralla, Hongisto toteaa.
Vaikka kudontaa ei ehkä yleisesti pidetä ratkiriemukkaana harrastuksena, kokemuksesta tiedetään, että kangaspuiden takaa raikuu usein nauru. Hauskojen juttujen lisäksi hymyn Hongiston huulille tuovat muistot villaisen huopaloimen luomisesta. Pakkassäällä villalanka sähköistyi ja kulloinkin luontivuorossa olleen hiukset nousivat pystyyn kuin punkkarilla konsanaan. Mieleen on jäänyt myös kerta, kun puihin oli laitettu kapea loimi ohuesta puuvillalangasta ja ensimmäisenä kudontavuoroon mennyt kiristi lointa hiukan reippaammin. Kaikki loimet menivät yhdellä rysäyksellä poikki. Siinä kyllä säikähtivät kaikki paikalla olleet ihan kunnolla. Selitystä loimien katkeamiselle ei varsinaisesti löydetty, mutta "teräsnaisen" valtavia voimia on kehuttu pilke silmäkulmassa.
Hongiston mukaan kudonta on harrastus, jossa pääsee konkreettisesti tekemään asioita. Maltti on kuitenkin valttia, sillä ryhmässä loimet suunnitellaan ja mietitään yhdessä, joten aina ei esimerkiksi loimien väri ole jokaisen kutojan mielestä paras. Kukin pääsee kutomaan vuorollaan ja useimmiten kudevalinnoilla saa vaikutettua lopulliseen väritykseen siten, että oma lempivärikin pääsee esiin.
 |
| Anna-Liisa Vierikon matto tuloillaan Kudonta, Iloniemi -kurssilla. Kuva Anna-Liisa Vierikko |
 |
| Hanna-Kaisa Ainasoja kutoo mattoa Kudonta, Luopajärvi -kurssilla. Kuva Marianne Hongisto |
 |
| Terttu Rautanen Kudonta, Iloniemi -kurssilta on jalostanut kankaan tuotteiksi. Kuva Terttu Rautanen |
Lopuksi Hongisto vinkkaa kesäkuun lyhytkurssista "Loimi omiin kangaspuihin", jossa opetellaan loimen laittaminen omiin kangaspuihin ja annetaan vinkkejä siihen, miten voi omatoimisesti opetella kutomista. Näin pääsee kudonnassa alkuun, vaikka kudontakurssit eivät omaan aikatauluun sopisikaan.
Kommentit
Lähetä kommentti