Siirry pääsisältöön

Kudonta on niin alkajien kuin kokeneiden mestareidenkin laji

Jalasjärven Ilvesjoella asuva Marianne Hongisto opettaa Kurikan kansalaisopistossa kudontaa tai laajempaa kudonta-, neule- ja virkkausryhmää yhteensä kolmella kurssilla. Hongisto kertoo, että kursseilla mennään eteenpäin kurssilaisten ehdoilla. Se mitä kurssilla oppii ja mitä pääsee kutomaan, on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta ja yhteiseen päätöksentekoon osallistumisesta. Uusien kurssilaisten kanssa lähdetään liikkeelle alkeista ja kädestä pitäen, useimmiten kuitenkin käytännön työn kautta. Vanhoille konkareille on turha opettaa teoriaa vuodesta toiseen, ellei jonkin työn kohdalla ilmene jotakin uutta.

Marianne Hongisto

Kudonnassakin virheistä oppii ja ensikertalaisia kannustetaan. Vaikka oma ensimmäinen (tai toinenkaan) tuotos ei olisi ihan konkareiden työn tasoinen, ei kursseilta totaalisia epäonnistumisiakaan muistu Hongiston mieleen. Sekä opettaja että kurssilainen voivat oppia aina uusia tapoja tehdä asioita ja jokainen voi valita itselleen sopivimmat tavat tehdä.

Hongisto on opiskellut ensin kudonnan artesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja sen jälkeen tekstiilialan artenomiksi (AMK) Hämeen ammattikorkeakoulussa Wetterhoffilla. Opiskelujen jälkeen hän on työskennellyt kutojana ja myyjä-sihteerinä Suomen Käsityön Ystävät Oy:ssä. Myöhemmin Hongisto perusti oman yrityksen, jonka puitteissa hän kutoo mattoja. - Kansalaisopistossa opettaminen on mukavaa vastapainoa yksinäiselle työlle omassa yrityksessä. Kursseilla pysyy myös hyvin selvillä uusimmista "trendeistä" kudonnan saralla, Hongisto toteaa.

Vaikka kudontaa ei ehkä yleisesti pidetä ratkiriemukkaana harrastuksena, kokemuksesta tiedetään, että kangaspuiden takaa raikuu usein nauru. Hauskojen juttujen lisäksi hymyn Hongiston huulille tuovat muistot villaisen huopaloimen luomisesta. Pakkassäällä villalanka sähköistyi ja kulloinkin luontivuorossa olleen hiukset nousivat pystyyn kuin punkkarilla konsanaan. Mieleen on jäänyt myös kerta, kun puihin oli laitettu kapea loimi ohuesta puuvillalangasta ja ensimmäisenä kudontavuoroon mennyt kiristi lointa hiukan reippaammin. Kaikki loimet menivät yhdellä rysäyksellä poikki. Siinä kyllä säikähtivät kaikki paikalla olleet ihan kunnolla. Selitystä loimien katkeamiselle ei varsinaisesti löydetty, mutta "teräsnaisen" valtavia voimia on kehuttu pilke silmäkulmassa.

Hongiston mukaan kudonta on harrastus, jossa pääsee konkreettisesti tekemään asioita. Maltti on kuitenkin valttia, sillä ryhmässä loimet suunnitellaan ja mietitään yhdessä, joten aina ei esimerkiksi loimien väri ole jokaisen kutojan mielestä paras. Kukin pääsee kutomaan vuorollaan ja useimmiten kudevalinnoilla saa vaikutettua lopulliseen väritykseen siten, että oma lempivärikin pääsee esiin.

Anna-Liisa Vierikon matto tuloillaan Kudonta, Iloniemi -kurssilla. Kuva Anna-Liisa Vierikko


Hanna-Kaisa Ainasoja kutoo mattoa Kudonta, Luopajärvi -kurssilla. Kuva Marianne Hongisto

Terttu Rautanen Kudonta, Iloniemi -kurssilta on jalostanut kankaan tuotteiksi. Kuva Terttu Rautanen

Lopuksi Hongisto vinkkaa kesäkuun lyhytkurssista "Loimi omiin kangaspuihin", jossa opetellaan loimen laittaminen omiin kangaspuihin ja annetaan vinkkejä siihen, miten voi omatoimisesti opetella kutomista. Näin pääsee kudonnassa alkuun, vaikka kudontakurssit eivät omaan aikatauluun sopisikaan.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

60-vuotiaan Kurikkalan Setlementin lämminhenkinen juhla

Kansalaisopistossa mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, kuntalaisille yhteisöllinen paikka kasvaa ja kehittyä ja tulevaisuudessa arvokkaan tehtävän jatkaminen olivat esiin nousseita teemoja, kun  27.10.2024 juhlittiin Kurikkalan Setlementin 60-vuotisjuhlia. Kurikkalan salin olivat juhlaa varten koristelleet Taidekoulu Tekevän kuvataiteen ja käsityön oppilaat opettajiensa Anne Luoman, Minna Salosen ja Niina Keltamäen johdolla. Kuva: Heidi Pajuluoma Avaussanoissa Kurikkalan Setlementin toiminnanjohtaja Päivi Rantamäki toivotti tervetulleeksi juhlistamaan yhdistystä, joka perustettiin 1964 ensimmäisenä maaseudun setlementtinä tarjoamaan päivähoitoa ja kansalaisopistotoimintaa. Kurikkalan Setlementin toiminta on vuosikymmenten saatossa muuttunut, mutta kansalaisopistotoiminta on säilynyt vuodesta 1965 lähtien. Kurssitoiminta alkoi kansalaisten perustaidoilla (esim. konekirjoitus ja maatalouden verotus) ja nykyäänkin  perustaitojen opetusta on tarjolla kansalaisopistoissa. Kurikka...

Kurssit hyvä keino sekä saada että antaa hyvää mieltä kanssakulkijoille

Jalasjärveläinen Juha Rossinen-Kaihlamäki opettaa Kurikan kansalaisopistossa mm. tanssikursseja ja piirustusta. - Tykkään työskennellä ihmisten parissa ja viime vuodet ovatkin vetäneet minua yhä enemmän opetustöiden pariin. Pidän tänäkin vuonna erilaisia tanssikursseja lähiseudun kansalaisopistoissa. Tanssin lisäksi pidän myös muita kursseja, joista minulle on kertynyt osaamista matkani varrelta. Näitä ovat esimerkiksi piirustus- ja perspektiivikurssit, puuviilu-intarsia sekä ratkaisukeskeisyyteen perustuvat kurssit, jossa keskitytään mm. siihen, mihin kaikkeen käytämme energiaamme ja kuinka oppisimme keskittämään huomiomme niihin asioihin, jotka ovat meille aidosti tärkeitä. - Tanssin puolelta olen käynyt aikoinaan Suomen Tanssiurheiluliiton seuraohjaajakoulutuksen ja nykyisin päivitän osaamistani käymällä itse uusilla kursseilla tai yksityistunneilla sen verran, mitä omilta kursseiltani ehdin. Omat kilpatanssivuoteni toivat myös hyvän lisän tanssiosaamiseeni. Piirustusta olen harrast...

Jumpparyhmä on myös sosiaalinen tapahtuma

Jurvassa asuva Ilona Hannuksela opettaa Kurikan kansalaisopistossa Naisten liikunta, Tupenkylä -kurssia Tupen kylätuvalla Jurvassa. Hannuksela on koulutukseltaan fysioterapeutti ja pystyy hyödyntämään ammatillista osaamistaan myös jumpparyhmässä. - Minua kysyttiin kotikylälleni ohjaamaan jumpparyhmää 2007, kun edellinen ohjaaja lopetti ja siitä lähtien olen ohjannut samaa ryhmää. Tämä ryhmä on tullut niin tutuksi, etten osaa lopettaa, joten kyllä tykkään ohjata ryhmääni, Ilona kertoo. Tupenkylän Naisten liikunnassa liikutaan välillä myös ulkona. Kuvassa opettaja Ilona Hannuksela. Kuva: Henna Hannuksela - Jumpparyhmä on myös sosiaalinen tapahtuma, joskus heitetään vitsiä puolin ja toisin ja sitten nauretaan ja jatketaan jumppaamista. Tykkään että ryhmässä on rento ilmapiiri. Ei tämä ole niin vakavaa, vaikka tosissaan tehdäänkin. - Kauden 2022-2023 päätteeksi tehtiin kävelylenkki pelloilla. Keväthanki kantoi hyvin ja retki oli rentouttava. Korona-aikana jumpattiin koko kausi ulkona. Väli...