Siirry pääsisältöön

Juttutuvassa ryhmätoimintaa ja vertaistukea afaatikoille

Juttutupa on afaattisille henkilöille suunnattua ryhmätoimintaa kansalaisopistoissa. Toiminta on jatkuvaa ja sitä kehitetään yhteistyössä Aivoliiton kanssa. Juttutupien ohjaajat on koulutettu afaattisen henkilön kommunikoinnin tukemiseen.

Tavoitteena on tarjota mielekästä ryhmätoimintaa ja vertaistukea osallistujille. Osallistujia tuetaan ja kannustetaan vuorovaikutukseen. Tukena käytetään esimerkiksi kuvia, kirjoittamista sekä piirtämistä.

Ryhmään voi osallistua tulkin tai avustajan kanssa. Osallistujalla on oikeus kuljetuspalveluun, jos omatoiminen kulkeminen ei onnistu.

Kurikan kansalaisopistossa viikottain kokoontuvan ryhmän ohjaajana toimii Anita Kivineva. Juttutupa rakentuu aina samanlaisen rungon ympärille: ensin vaihdetaan kuulumiset ja sen jälkeen ohjaaja lukee tovin jotain kirjaa, josta keskustellaan. Lopuksi juodaan kahvit ja rupatellaan. Joskus jo alun kuulumisten vaihto innoittaa pitkiin keskusteluihin. 

Ryhmän osallistujista kaikki eivät pysty itse tuottamaan puhetta, mutta kaikki ymmärtävät hyvin toisten puheen ja osalla on avustaja mukana. Käytössä on myös merkkikieli, joka lisää kommunikointia, kun sanat puuttuvat. Nostetaan tai lasketaan peukaloa, pudistetaan päätä jne. Anita Kivineva kertoo myös oppineensa lukemaan hyvin ilmeitä ja kehonkieltä. Ryhmässä pärjätään, vaikka tulkkia ei mukana olekaan.

Juttutuvassa mukana vasemmalta Raili Pitkäranta, Leena Jokipii, Aune ja Matti Kortesmäki, ohjaaja Anita Kivineva seisomassa, Sirkka Kallio tulkkeineen sekä Sinikka ja Jouko Mäkinen. 


Joskus voi olla ongelmia sanan löytymisessä tai muistamisessa. Silloin saa miettiä ihan rauhassa. - Vaikka olen itse kova puhumaan, jaksan myös odottaa ja tarvittaessa auttaa, jos osaan arvata, mikä sana on hakusessa. Meillä on tosi mukava ryhmä. Tykkään toimia sen kanssa ja minusta tuntuu, että osallistujat viihtyvät myös. Jutut rönsyilevät minne milloinkin ja nauru raikuu usein, Kivineva kertoo.

Henkinen hyvinvointi lisääntyy, kun ryhmässä käy, se on osallistujien yhteinen näkemys. Mukava tunnelma saa ryhmäläiset tulemaan paikalle sateista ja tuulista piittaamatta. Kun asioi afaattisen henkilön kanssa, jolla puheen tuottamisessa on vaikeuksia, kannattaa varata aikaa kuuntelemiseen. Puhujaa voi myös pyytää toistamaan asian, jos ei ensimmäisellä kerralla saa selvää, Raili Pitkäranta opastaa. Uudet tulijat ovat tervetulleita, tilasta löytyy vielä monta tyhjää tuolia, avustaja Jouko Mäkinen toivottaa.

Tulkki edistää mm. itsemääräämisoikeuden toteutumista

Marraskuussa Juttutuvassa oli mukana myös puhevammaisten tulkkauksen erikoisammattitutkintoa suorittava Tiina Rajala Ilmajoelta. - Puhevammaisen tulkkina minulla on mm. mahdollisuus olla tukemassa henkilön mielipiteen ilmaisua, omien valintojen tekemistä ja sitä kauttaa edistää omiin asioihin liittyvää päätöksentekoa. Voin edistää itsemääräämisoikeuden toteutumista. Tulkin yksi tärkeä tehtävä on myös tukea puhevammaista henkilöä olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja näin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tulkin tehtävänä on lisätä henkilön arjen toimintamahdollisuuksia esim. olemalla mukana asiointitilanteissa, Rajala selvittää.

Nykyisessä työssää Rajala on todennut, kuinka tärkeää on, että jokaisella on jokin keino ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi. Ymmärretyksi ja sitä kautta kuulluksi tuleminen saa aikaan tyytyväisyyttä ja iloa sekä lisää jokaisen elämänhallintaa. Tulevassa tulkin työssään Rajala odottaa innolla uusien ihmisten tapaamista ja heihin tutustumista. Oman haasteensa tulkin työhön tuo tekniikka: kommunikaatiota tukevia laitteita ja ohjelmia on monenlaisia ja tekniikka kehittyy koko ajan.

Rajala opiskelee Ammattiopisto Liviassa Kaarinassa. Kurikan ryhmässä Rajala suoritti ammattiosaamisen näytön tutkinnonosaan Kommunikoinnin häiriöiden tuntemus ja tulkkauspalvelujärjestelmässä toimiminen. Mukana näyttöä arvioimassa oli myös Rajalan opettaja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Romanikieli vahva osa identiteettiä

Peräseinäjokelainen Taito Lindeman aloittaa syyskuussa romanikielen opettamisen Kurikan kansalaisopistossa. - Työni ohella olen aktiivisesti mukana myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. Olen tehnyt mm. Itä-Euroopan alueella romanien parissa lähetystyötä ja siellä ihaillut, kuinka he puhuvat aivan arkikielenään romanikieltä. Tämä on herättänyt sydämessäni halua tuoda tätä samaa myös omaan kotimaahani. Taito Lindeman - Olen itse oppinut romanikielen lapsuudenkodissa ja vähän lisäksi myös aikuisenakin, pääasiassa ihan puheen kautta. Isovanhempani, vanhempani ja vanhemmat veljeni puhuivat paljon romanikieltä kun asuin vielä kotona, joten en voinut jäädä osattomaksi. - Huolenani on, että romanikieli on vähentynyt runsaasti. Itse näen että kielemme on vahva osa meidän identiteettiä. Toiveenani on että kieli elpyisi ihan puheen tasolle asti. - Haluaisin rohkaista ja kannustaa opettelemaan sitä, minkä olemme aikojen saatossa saattaneet kadottaa. Esi-isiemme kieli on vahva osa romanikult...

60-vuotiaan Kurikkalan Setlementin lämminhenkinen juhla

Kansalaisopistossa mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, kuntalaisille yhteisöllinen paikka kasvaa ja kehittyä ja tulevaisuudessa arvokkaan tehtävän jatkaminen olivat esiin nousseita teemoja, kun  27.10.2024 juhlittiin Kurikkalan Setlementin 60-vuotisjuhlia. Kurikkalan salin olivat juhlaa varten koristelleet Taidekoulu Tekevän kuvataiteen ja käsityön oppilaat opettajiensa Anne Luoman, Minna Salosen ja Niina Keltamäen johdolla. Kuva: Heidi Pajuluoma Avaussanoissa Kurikkalan Setlementin toiminnanjohtaja Päivi Rantamäki toivotti tervetulleeksi juhlistamaan yhdistystä, joka perustettiin 1964 ensimmäisenä maaseudun setlementtinä tarjoamaan päivähoitoa ja kansalaisopistotoimintaa. Kurikkalan Setlementin toiminta on vuosikymmenten saatossa muuttunut, mutta kansalaisopistotoiminta on säilynyt vuodesta 1965 lähtien. Kurssitoiminta alkoi kansalaisten perustaidoilla (esim. konekirjoitus ja maatalouden verotus) ja nykyäänkin  perustaitojen opetusta on tarjolla kansalaisopistoissa. Kurikka...

Kursseille voi tulla kuka vain - vasta-alkaja tai konkari

Kurikkalainen Anneli Kentta opettaa Kurikan kansalaisopistossa kursseja Nuppilukkolaukut ja -kukkarot sekä Laukut ja reput.  - Ensimmäinen ammattini on ompelija, mutta kun vuosien saatossa ei töitä enää ollut, luin lähihoitajaksi. Työn ohessa opiskelin Suomen Yrittäjäopistossa kädentaidon ohjaajaksi. Monia vuosia olen käynyt kansalaisopiston kursseilla. Minulta kysyttiin vuosi sitten keväällä, jos alkaisin opettamaan Nuppilukkolaukut ja -kukkarot -kurssia .  - Tämän vuoden keväällä kysyttiin, ottaisinko kopin myös Reput ja Laukut -kurssista . Molempiin lupauduin.  - Perheeseeni kuuluu puoliso, lapsia ja lapsenlapsia sekä kääpiövillakoira Rölli. Lapsista 2 asustelee vielä kotona.  - Kursseille voi tulla kuka vain - vasta-alkaja tai konkari - koska malleja on suunniteltu siten, että jokaiselle löytyy jotakin.