Naapuruus alkaa kohtaamisesta

Valtakunnallisella Naapuruusviikolla Kohtaamisten Kurikkalan iltatapahtuma 19.5.2026 kokosi osallistujia Kurikkalaan keskustelemaan siitä, mikä tekee yhteisöstä hyvän ja miten voisimme pitää huolta toisistamme. Illan aikana kuultiin ajatuksia merkityksellisistä kohtaamisista, yksinäisyyden ehkäisystä, yhteisöllisyydestä ja siitä, millaisena Kurikka näyttäytyy uusille ja vanhoille asukkaille.

Illan puheenvuoron piti Hanna Kivisalo otsikolla Merkityksellisiä kohtaamisia. Hänen viestinsä oli lohdullinen ja samalla haastava.

– Silloin kun elämä ei ole menestystarina, se voi olla merkitystarina.

Hanna Kivisalo muistutti Naapuruustiistain puheenvuorossaan, että merkityksellisyys syntyy usein yhteydestä toisiin ihmisiin ja arvostavista kohtaamisista. Kuva Heidi Pajuluoma.

Kivisalo muistutti, että merkityksellisyys syntyy usein yhteydestä toisiin ihmisiin. Joskus omaa pahaa oloa voi helpottaa auttamalla jotakuta toista. Auttaminen ei ole yksisuuntainen teko, vaan hyödyttää sekä auttajaa että autettavaa. Samalla tavalla arvostus ruokkii arvostusta.

– Arvostava kohtaaminen ei vaadi ansioita. Riittää, että voi sanoa toiselle: Ihana, että olet siinä.

Puheenvuorossa pysähdyttiin myös pohtimaan omia unelmia ja lahjoja. Kivisalon mukaan merkityksellinen tekeminen löytyy usein niiden risteyskohdasta. Kun mieleen tulee ajatus "olisipa kiva tehdä...", sen äärelle kannattaa pysähtyä. Voisiko sitä tehdä yhdessä muiden kanssa?

Yhteys syntyy yhteisestä tekemisestä

Illan paneelikeskustelussa olivat mukana Kurikan SPR:n varapuheenjohtaja Kirsi Kandolin, Kurikan kaupungin nuorisotoimen päällikkö Harri Kytölä, Kurikan kaupunginvaltuutettu Voitto Parkkonen sekä Kurikan kaupungin maahanmuuttokoordinaattori Mirva Pirneskoski. Paneelikeskustelua johti Kurikkalan Setlementin hallituksen puheenjohtaja Anna-Maija Koskela.

Keskustelussa todettiin, että Kurikassa yhteisöllisyys näkyy edelleen vahvana. Kökkähenki ja yhteen hiileen puhaltaminen eivät ole kadonneet. Moni panelisti muisteli myös omaa lapsuuttaan aikana, jolloin yhteys muihin syntyi luonnostaan pihapiireissä, harrastuksissa ja yhteisessä tekemisessä.

Yksi illan kysymyksistä oli, missä parhaat kohtaamiset nykyään tapahtuvat.

Vastaukset olivat yllättävän arkisia: yhdistyksissä, seuroissa, opistossa, nuorisotiloilla, vapaaehtoistoiminnassa, lenkkipoluilla ja jopa kaupan kassalla.

– Yhteys syntyy yhteisestä tekemisestä, tiivisti Mirva Pirneskoski.

Voitto Parkkonen kannusti uusia kurikkalaisia lähtemään rohkeasti mukaan toimintaan. Samalla hän muistutti, että myös vanhojen asukkaiden tehtävä on tehdä tilaa uusille tulijoille.

– Ole itse esimerkki avoimuudesta. Tervehdi uusia naapureita ja anna mahdollisuus uudelle kurikkalaiselle.

Illan paneelissa keskusteltiin siitä, missä parhaat kohtaamiset syntyvät ja miten jokainen voi omalla toiminnallaan vahvistaa naapuruutta. Kuva Heidi Pajuluoma.

Ketkä jäävät yksin?

Keskustelussa nousi esiin myös yksinäisyys. Yksin voivat jäädä niin liikkumisrajoitteiset ikäihmiset, mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevat kuin nuoretkin.

Työ ei yksin riitä ehkäisemään yksinäisyyttä.

– Pitää olla osa yhteisöä ja kaupunkia, muistutti Pirneskoski.

Paneelissa korostettiin, että avun pyytäminen voi olla vaikeaa. Leimautumisen pelko estää monia kertomasta tarpeistaan. Siksi myös naapurin, ystävän tai tutun pieni kysymys voi olla merkittävä.

"Tarvitsetko apua?"

Yksinkertainen kysymys voi avata oven yhteyteen.

Avoimuutta ja uteliaisuutta

Kurikkaa kuvailtiin kaupungiksi, jossa halutaan olla avoimia kaikille.

– Kurikkalaiset ovat kurikkalaisia taustasta riippumatta, Harri Kytölä totesi.

Keskustelussa puhuttiin myös ennakkoluuloista ja erilaisuuden kohtaamisesta. Kytölän mukaan jyrkkienkin mielipiteiden kohdalla kannattaa valita uteliaisuus vastakkainasettelun sijaan.

– Tartu ajatukseen ja kysy lisää. Haasta ajatuksia keskustelemalla.

Myös maahanmuuttajien kotoutumisesta keskusteltiin. Esille nousi ajatus siitä, että uusille tulijoille pitäisi antaa mahdollisuus tutustua yhteisöihin omassa tahdissaan. Samalla muistutettiin, että auttamisen lähtökohtana tulee olla autettavan tarpeiden kuunteleminen.

Yleisöstä esitetty kysymys jäi monen mieleen:

– Miksi vaaditaan maahanmuuttajilta täydellistä kielitaitoa, kun sitä eivät osaa Suomessa syntyneetkään?

Miten pidämme huolta nuorista?

Paneelin loppupuolella keskustelu kääntyi nuoriin. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että suurin osa nuorista voi hyvin, mutta huolta aiheuttavat ne, joilla ei ole ympärillään turvallisia aikuisia tai yhteisöä.

Ratkaisuja nähtiin harrastuksissa, koulun ja vapaa-ajan toiminnassa sekä aidossa kohtaamisessa. Kouluihin on saatu lisää ammattilaisia, mutta pelkkä verkossa tarjottava tuki ei riitä.

– Tarvitaan myös jalkautumista ja kohtaamista, Kirsi Kandolin muistutti.

Keskustelussa korostettiin myös vanhempien merkitystä. Kiire vie helposti aikaa yhdessäololta, vaikka nuoret tarvitsevat edelleen aikuisen läsnäoloa.

Yleisöstä nostettiin esiin myös koulukiusaaminen, joka tapahtuu yhä useammin verkossa.

– Koulukiusaaminen on kouluväkivaltaa. Se pitää tunnustaa, muistutettiin yleisöstä.

Naapuruus alkaa sinusta ja minusta

Illan aikana puhuttiin paljon palveluista, yhteisöistä ja rakenteista, mutta lopulta viesti palautui yksinkertaiseen asiaan: naapuruus syntyy ihmisten välillä.

Se alkaa tervehdyksestä lenkkipolulla, kysymyksestä kaupan pihassa, kutsusta mukaan toimintaan tai siitä, että pysähtyy aidosti kuuntelemaan toista.

Ehkä juuri siksi Hanna Kivisalon ajatus jäi kantamaan iltaa:

Arvostava kohtaaminen ei vaadi ansioita. Riittää, että voi sanoa toiselle: ihana, että olet siinä.